Hengensalpaava Cape Reinga

Sanat eivät riitä kertomaan kokemusta Cape Reingasta. Uuden Seelannin pohjoisimmasta paikasta, jossa kaksi valtamerta Tasmanianmeri ja Tyyni valtameri kohtaavat.  Kuvat siis puhukoon puolestaan:

Kannatti ajaa tänne. Vaikka se aikaa ottikin. Koskettava paikka.
Ja maorien tarinat, joita oli kirjattu tauluihin polkujen varsille tekivät paikasta myyttisen...

Paluumatkalla pysähdyimme vielä pikaisesti valtavilla hiekkadyyneillä. Siellä olisi voinut laskea dyynejä alas muovisella vuokralaudalla, vähän kuin lainelaudalla. Paljon oli porukkaa laskemassa.  Mutta me jätimme laskemisen väliin. Jätimme myös pitkän hiekkarannan, 90 miles beachin väliin.
Päätimme, että ajamme suoraan kohti etelää ja Auclandia niin pitkälle kuin jaksamme. Tämä päätös tarkoitti, että näkemättä jäivät länsirannikon isot, vielä jäljellä olevat kaurimetsäalueet ja 2000-vuotta vanhan Kauri-puun tervehtiminen. Olemme jo tässä vaiheessa oppineet, että jos G-Map sanoo, että ajoaika kohteeseen on 3 tuntia,  se tarkoittaa käytännössä lähemmäs neljää, jopa viittä tuntia... Uuden Seelannin tiet ovat erilaisia, vaikkakin oikein hyvä kuntoisia. Välimatkat ovat pitkiä.

Kun menomatkalla pysähdyimme tankkaamaan ja kahville pieneen ja aitoon pikkupitäjään, niin illalla tulomatkalla puolestaan söimme Whangerein lähellä Burger Kingissä hampparit.

Tänään olemme ajaneet, tai siis Timo on ajanut  reilut 600 km. Aamulla lähdimme ja illalla saavuimme homestay-majoitukseeen Auclandin esikaupungiin Albaniin. Nuorehko kiinalaistyttö ottaa meidät vastaan ja ohjaa huoneeseen. Homestay huoneessa on leveä sänky ja myös kylpyamme, jossa kylpeä pitkän päivän rasitukset pois. Hyvä valinta!