Konnun vihreillä niityillä

Konnun vihreät niityt - koti, jossa ovat rakkaat ja jonne voi aina tulla.  Jossa aurinko välkehtii puron pärskeissä ja nurmen kastepisaroissa. Jossa tulija saa tuntea lämmön ja onnen.

Voiko ihanampaa matkailukohdetta olla kuin Kontu? Ei voi. 

Green Dragon- majatalossa joimme inkiväärioluet

Majatalon toilettikin oli tyylinsä mukainen

Kiitos Kontu, sinua en unohda koskaan!

Vierailu Hobittilassa tuli vastaan vähän kuin itsestään, ajatuksella mennään jos osataan ja sattuu paikkakunta vastaan tulemaan. Ja tulihan se Matamata-niminen paikkakunta vastaan. Vähän oli sellainen ennakko-oletus, että taitaa olla sellainen turistipyydys koko Hobittila. No, olihan se tietenkin tehty turisteille ja hobitti-faneille, mutta se ei ihme kyllä paikan lumoa vähentänyt!

Hobittilan tarina alkoi kun Taru sormusten herrasta -elokuvien kuvauspaikkoja etsittiin joskus jo 80-luvulla. Kuvauspaikkojen suunnittelijat ajelivat helikopterilla myös Matamatan maisemissa ja siinä se oli: Alexsanderin-perheen lammastila, jossa oli sopivat kokoiset kummut ja joiden välissä virtasi joki. Siihen Kontu rakentui. Aluksi kaikki tehtiin "feikkinä", styroksista ja muovista, mutta kun Hobitti-elokuvien teko jatkui, tehtiin rakennelmista pysyvämpiä. Maansiirtotöitä tehtiin ja mukana rakentamassa oli jopa armeijan väkeä. Yksityiskohdat tarkentuivat, tarinat alkoivat elää myös elokuvien ulkopuolella.  Näin syntyi Kontu, jossa jokainen kotipiha on omanlaisensa. Ja hobittien monenlaiset harrastukset ja elintavat tulevat näkyviksi; joku tykkää kalastaa, toinen tekee hunajaa tai leipää, on narulla kuivuvat pyykit, kasvimaa ja ihanat luonnolliset kukkapenkit. Myös mylly ja majatalot ovat viehättäviä ja kauniita, oikeita rakennuksia!

Hobottilan "etuosaan" pääsee ilmaiseksi, siellä on ravintola ja hobittikauppa. Mutta itse Kontuun pääse  vain bussilla opastetuilla kierroksilla. Päivittäin siellä vierailee 3500 ihmistä. Opastettuja ryhmiä on useita ja oppaiden kanssa mennään eteenpäin. Kierros kestää n. kaksi tuntia. Mutta kaikesta tästä "tehdystä" huolimatta paikka on suloinen, luonnollinen ja täynnä ihania yksityiskohtia! Matkamuistoksi jäi kuvitettu lehtinen, jossa kerrotaan tarina Konnun ja Hobittilan kehityksestä. 

Elokuvien teosta kertoo paljon se yksityiskohta, että itse kuvaukset Konnussa kestivät vain 12 päivää. Mutta onneksi me elokuva-fanit saamme nauttia tästä edelleen. Tiedämme, mitä teemme kun palaamme kotiin.