Länsirannikon päätimme valloittaa pala kerrallaan: yksi yö kolmessa kaupungissa/majapaikassa. Tämän teki mahdolliseksi se, että olimme päättäneet lopulta luopua ajosta alas Queenstowniin ja Milford Soundille ja keskittyä enemmän eteläsaaren pohjoisempiin maastoihin. Ajomatkat tulivat näin lyhyemmiksi ja pääsimme asettumaan hyvissä ajoin uuteen majapaikkaan. Iltapäivällä ja illalla jäi hyvin aikaa rauhassa tutustua ympristöön ja syödä. Aamulla sitten kaurapuurot suuta kohti ja kunnon patikointi, minkä jälkeen autoon ja paikan vaihto. Myös ajomatkalla oli aikaa pysähdellä ja käydä joku pikkukävely. Strategia oli hyvä ja tehokas! Sopi meille mainiosti. Tässä parhaat palat:
WESTPORT
Ajoimme lauantaina 2.2. Golden Baystä Westportin kaupunkiin - Takaka Hillin ylitys ei tuntunut ollenkaan niin pahalta kuin tullessa. Maisemat vaihtuivat, luonto ympärillä muuttui ja näytti jälleen uusia puoliaan. Kahurangan valtavan kokoinen kansallispuisto metsäisine vuorineen pilkahteli aina välillä meidän oikealla puolella kun matkasimme kohti rannikkoa.
 |
| Tuon lohkareen alta mahtui vain yksi auto kerrallaan - piti vaan luottaa, että kukaan ei tule vastaan. |
 |
| Buller-joen rotkon pohjalta löytyy lopulta joki ... |
 |
| ... ja myös kaksi kanootilla matkaavaa. |
 |
| Lähestymme todellisia mainari-alueita: sillatkin muistuttavat kaivoksista, joita täällä on on ollut ja on edelleen... |
 |
| ... ja kun kaivoksista puhutaan, niin puhutaan myös vesien puhtaudesta ja puhdistamisesta.... |
Muuten: nyt olemme löytäneet piiraat! Lounaaksi on piiraita tilattu jo useampana matkapäivänä, sisällä täytteenä kanaa tai beefiä, fetaa, brie-juustoa tai vihanneksia. Matkalla pysähdyttiin lounasaikaan taas piiraille jossakin pikkukaupungissa ja katseltiin lauantaipäivän menoa mielenkiinnolla.
 |
| Lounasaikaan useinmiten long black with two shots, latte tai cappucino ja sitten jaettavaksi piiras ja ehkä jokin makea namipala. |
Iltapäivästä saavuimme Westportiin, joka on portti länsirannikolle. Erittäin suora ja tasainen pääkatu ja siinä ruutukaavan varrella matalat talot, muutama motelli, kauppoja, kaupungintalo ja tietenkin kirjasto. Ja ehkä palokunta, koulu ja teatteri.
 |
| Westportin kaupungintalo, kylän kello ja tietenkin public library eli kirjasto, joka löytyi pienimmästäkin kaupungista. |
 |
| Hiljainen on lauantai-iltana kylätie länsirannikon pikkukaupungissa; tuuli vain vinkuu matalien rakennusten välissä. Leveät ja suorat tiet, ja takana siintää korkeat vuoret. Niin erilainen tunnelma kuin aikaisemmin täällä eteläsaaren länsirannikolla! |
Westportin lauantai-ilta oli todellakin hiljainen, lähes kuollut. Ainoa auki oleva paikka oli Johnny´s, mistä saimme isot, oikein maukkaat ja samalla tähän asti kalleimmat ruoka-annokset, melkein 100 taalaa! Ruuan jälkeen poreammekylpy ja nukkumaan. Mulla on tosi kova nuha!
Motellin emännältä saimme sisäänkirjautuessa tosi hyvät vinkit ja varhain sunnuntaina-aamuna kaurapuuroaamiaisen jälkeen lähdimme pitkälle, neljän tunnin patikkamatkan. Yksi kansallisen tason parhaista Great short walk-reiteistä: Charming Creek Walking. Tämä oli todella monipuolinen polku niin maisemiltaan kuin historiallisilta kerroksiltaan: mainarit ja puunkaatajat olivat tosi miehiä aikoinaan! Ei mikään ihme, että tämä on merkitty yhdeksi parhaista lyhyistä (=1-5 h) päiväpoluista! Tässä kuvat matkan etenisjärjetyksessä, toivotttavasti niistä välittyy edes jotakin polun vaihtelevista tunnelmista:
Lounasaikaan palasimme takaisin Westportiin, joimme kahvit ja söimme taas maukkaat piiraat ja hyvät kahvit! Ja katselimme kahvilassa paikallista sunnuntaipäivän tunnelmaa, kun paikalliset ja turistit nauttivat rauhallisesta tuulisesta mutta niin aurinkoisesta päivästä. Ja sitten alaspäin kohti kuuluisaa rantatietä, joka antoikin odottaa yllättävän pitkään itseään.
 |
| Viimein se näkymä Länsirannikolle avautui! |
PUNAKAIKI
Saavuimme iltapäivällä Punakaikin, pieneen merenrantakylään, joka on rantatien keskivaiheilla ja erityisen kuuluisa pannukakkukallioista. Otimme huoneen Tavernan motellista, söimme päivän keitot ja lepäsimme hetken. Ja sitten iltakävelylle reilun kilsan päähän Pannukakkukiville, joka osoittautuikin maineensa veroiseksi - ihan huippunähtävyys!
 |
Pannukakkukerroksia kerrakseen!
 |
Mainingit Tasmanian mereltä tulee kohti ....
 |
| ... ja ne lyö rajusti vasten kiveä. Päivästä toiseen ja vuodesta toiseen, liike ja muutos on jatkuvaa. |
|
|
 |
Veden voima tuolla alhaalla on käsittämätön! Ei tulisi mieleenkään uhmata infotaulujen käskyä pysyä aidan oikealla puolella.
 |
| Tottakai vielä iltapalaksi pannukakut suklaakastikkeella Pannkakkukahvilassa. |
|
 |
| Matkalla Pannukakuille löytyi tien vierestä myös luola, jossa tutkailla aitoja fossiileja. |
Auringonlasku on tietenkin parasta juuri länsirannikolla, ja sen mekin todistimme Punakaikin rannalla, vielä kaksin verroin:
Ja aamulla ylös, ulos ja lenkille ennen siirtoa kolmanteen pikkukaupunkiin. Nyt oli vuorossa reilun parin tunnin kävely Paparoan kansallispuiston mailla, Pororari River Track
 |
| Joen vesi niin kirkasta, että! |
 |
| Kivaa, päästiin jälleen myös riippusillalle! |
 |
| Heippa Punakaiki ja Tavernan huone, olit hyvä paikka! |
GREYMOUNTH
Aamun kävelyn ja reilun tunnin ajomatkan jälkeen saavuimme siis Greymounthiin, kolmanteen lännen pysähdyspaikkaamme. Täältä muistoiksi jäivät tuulinen kaupunki, jonka keskusta-alueet kiersimme kävellen kahteenkin kertaan... Majoitumme tällä kertaan hotelliin, kävimme iltakävelyllä KFC:ssä ja tutkailimme tuulista vanhaa satama-aluetta ja kunnostettua joenpenkkaa lukien kuvatauluista Greymounthin mahtavasta menneisyydestä, ajasta, kun kaupunki oli hiilen ja puutavaran valtava lastauspaikka ja josta hiili- ja puulastit lähtivät pohjoiseen. Katselimme kun kiinalaisturistit kalastivat ja kuluttivat vapaata iltaansa samalla penkareella ja luimme kuvatauluista tarinoita menneiltä ajoilta. Kaupungissa oli ollut mm. vahva kiinalaisyhteisö, joka oli harjoittanut kauppaa ja kaivostoimintaa 1800-luvun puolivälistä aina 60-luvulle saakka.
Ei löytynyt jäätelökioskia ja ilmakin oli melkoisen viileä ja tuulinen. Nyt tarvittiin takit päälle. Hyvin nukutun yön jälkeen menimme aamulla valmiiseen aamupalapöytään. Yhdessä ainakin sadan kiinalaisen turistin kanssa.
 |
| Pahoja tulvia oli ollut vuosien saatossa, mutta nyt oli rakennettu kunnon tulvaesteet. |
 |
| Tietenkin löytyy myös kellotorni, joka sekin oli uusi. |
 |
| Kuten myös keskusaukio oli uudistettu hiljattain. |
Greumouthiin päättyi meidän länsirannikko kun käänsimme kompassimme itään tavoitteena ylittää eteläsaaren alpit. Kohti Arthurin solaa siis!
Kommentit
Lähetä kommentti