Mieleenpainuva yöpaikka Mangakinossa

Sitä ei reissussa aamulla välttämättä tiedä mistä itsensä illalla löytää. Tie Mangakinoon oli kuitenkin  kaunis!

Kun lähdimme lauantaiaamuna ajamaan Auclandin kotimajoituksesta etelään päin, ajatuksena oli, että ajamme Rotoruaan ja jäämme sinne ainakin pariksi päiväksi. Tiet olivat kuitenkin väkeä täynnä ja autojonot aikamoiset. Siinä sitten ruuhkassa seisoessa tajusimme, että nythän on se tammikuun viimeinen viikonloppua, joka on uusiseelantilaisille erityinen pitkä viikonloppu.  Maanantai olisi kansallinen juhlapäivä ja koulut alkaisivat seuraavalla viikolla tammi-helmikuun vaihteessa. Tästähän meitä oli Pahiassa varoitettu! Rotoruasta ei ollut siis mitään mahdollisuutta saada enää majoitusta. Päätimme jättää Rotoruan väliin ja ajaa kohti Taupoa, vähän keskemmälle pohjoissaarta. Uskoimme, että sieltä jostakin löytyy majoitusta, ei hätää. Ajoimme rauhassa eteenpäin ja tulimme Matamataan, jossa pysähdyimme syömään jätskit ja seurasimme eväitä syöviä viikonlopun viettäjiä taukopaikalla. 

Uuden Seelannin jäätelö on todella  maukasta. Ja sitä myydään usein tällaisista kauniista kioskeista.

Matamatassa ajoimme Hobittilaan ja vietimme mukavat tunnit vierailulla Konnussa (lue erillinen juttu).
Hobittilan vierailun jälkeen alkoi selvitä, että emme saa matkalta enää netin kautta yöpaikkaa lauantaiyöksi Taupostakaan. Tästä huolimatta ajoimme kuitenkin Taupoon saakka ja uskoimme, että  kyllä sieltä jotain löytyy! Taupon sisäänajotiellä oli vastassa kuitenkin valtava määrä ihmisiä kauniissa kesäillassa. Selvisi, että Taupossa oli pitkän viikonlopun lisäksi jokakesäinen suuri kesäkonsertti, joka oli juuri loppunut ja ihmiset valuivat ulos konserttialueelta majapaikkoihinsa grillaus- ja picnicvarusteineen. Teimme pienen kierroksen, mutta viimeinenkin toivo hiipui - päätimme suunnata illansuussa vähän kuin arvalla arpoen kohti Mangakinoa, 40 km päähän Tauposta. Siellä oli vielä aamulla ollut huoneita vapaana.

Tästä tuli reissun tähänastinen erikoisin yöpymispaikka! Kylän keskustassa, pienen järven rannalla oli leirintäpaikka, jonne oli majoittunut ihmisiä. Meininki muistutti meidän juhannusjuhlaa! Myös majapaikassamme oli useita seurueita syömässä ja viettämässä lauantai-iltaa. Siinä oli kotiruuan äärellä mielenkiinnoista seurata eri-ikäisten lasten ja vanhempien touhuja. Paikka oli selvästi perheyritys; keittiössä hääri koko suku ja baaritiskillä reilu parikymppinen poika laastari poskessa. Timo arveli, että olikohan saanut puukosta naarmun poskeen...

Continental breakfast eli kahvia, paahtoleipää ja marmeladia yhteiskeittiössä. Taisimme kylläkin olla majatalon ainoat vieraat.

Remontti oli jäänyt vähän kesken yhteistilassa. Kalusteet ja taulut olivat taattua perintökamaa. Ja kyllä tuo mattokin oli aika erikoinen. Ehkä talossa oli ollut vesivahinko muutama vuosi sitten...

Yllätyksellinen ja mielenkiintoinen kiepautus - tulipahan nähtyä erilainen paikkakunta. Kuulimme jälkeenpäin Taupossa, että Mangakinossa ihmisillä ei mene kovin hyvin: työttömyys vaivaa, kun bisnekset on loppuneet. Sen  kyllä huomasikin kun ajoi kylän kapeita teitä, joita nuhjaantuneet ja jopa ränsistyneet talot reinustivat. Mutta kaikki olivat meille ystävällisiä, kotiruoka-päivällinen oli hyvää ja lakanat olivat puhtaat!

Kun aamulla lähdimme, talon väki nukkui ja meidät hyvästeli kaksi hyväntuulista koiraa. Sen verran olivat kuitenkin isoja hauvoja ja haukkuivat, ettei uskallettu mennä liian lähelle.