 |
| 26. Marlboroug Wine and Food Festival 2019 |
Marlborough'n Wine and Food Festival 2019 helmikuun 9. päivä oli ollut Timolla mielessä, kun hän buukkasi jo hyvissä ajoin viimeiset eteläsaaren päivät Bleiheimin pikkukaupunkiin. Siitä olisi vain puolen tunnin matka Pictonin lautalle ja kaupungin ympärillä on paljon viinitarhoja, joilla vierailla ja ajella polkupyörillä. Timo oli aktiivinen asumisjärjestelyissä ja hyvissä ajoin liikkeellä. Laivaliputkin tilattiin samalla takaisin päin tiistaille 12.2. Yhdessä asiat puhuttiin, sovittiin ja näin tehtiin. Mutta kieltämättä Bleiheimin päivissä alkoi olla jo tiettyä haikeutta: pian seikkailumme Uuden Seelannin teillä ja mailla päättyisi.
Bleinheimiin tulimme hyvissä ajoin, festareiden edellisenä päivänä. Sää lämpeni matkan aikana sitä mukaa mitä ylemmäs Kaikourasta ajoimme. Lyhyen kaupunkikierroksen jälkeen majoittuidemme ensimmäisesi yöksi Tree-lodgeen, pieneen motelliin, josta olimme saanet kivan huoneen, mutta vain yhdeksi yöksi. Iltapäivästä kävimme vanhalle rautatieasemalle perustetulla "viininmaisteluasemalla", jossa sai ostaa pieniä maistelulasillisia kortilla ja kun lopetit maistelun, menit kortin kanssa tiskille, ja maksoit kortille kertyneen rahasumman.
Kävelypolkujuhlaa
Tuloiltana mieli oli vähän maassa ja ilmapiirikin pikkusen jännitteinen. Timo ehdotti onneksi iltakävelyä ja ajoimme vartin verran merelle päin ja sieltä löytyi todella hieno polku,White Bay Track. Löytyi jyrkkyyttä ja korkeutta, kivikkoa ja metsää puhumattakaa upeista rannoista ja illan valosta. Ja pätkä mentiin asfaltillakin. Tämä oli yksi hienoimmista illoista.
 |
| Nämä maisemat ja valaistukset mielessä oli kiva mennä yöpuulle. |
Viini- ja ruokajuhlaa
Festariaamuna vaihdoimme majapaikkaa vähän kauemmas kaupungin keskustasta. Kyselimme kuljetusjärjestelyitä läheiseltä huolta-asemalta ja siinä sattui kohdalle mukava mies, joka heitti meidät kaupungille. Menimme suunnitelman mukaisesti juhlavalle aamupalalle. Kaupungilla oli paljon juhlaväkeä kahviloissa vähän paremmalla aamupalalla. Festaribussit kuljettivat festarivieraita paikan päälle, yhdelle monista viinitiloista, n. 30 min. ajomatkan päähän. Portilla jokainen sai viinilasin ja kaulaan sai ostaa 5 taalan lasinpidikkeen ja sitten vaan portista sisään. Isolla alueella oli viini- ja ruokatelttoja vieri vieressä. Maistelulasi maksoi 3-4 taalaa ja lasillinen 8-12 taalaa. Musiikki soi, lavalla bändit vaihtuivat.
 |
Kesäisen rennosti pukeutuneet iloiset ihmiset juttelivat ja nauroivat, viettivät aikaa pienissä tai isommissa porukoissa, hakivat välillä ruokaa ja tietenkin viiniä. Osa istuskeli varjossa isojen telttojen alla nurmikolla, osa auringossa säkkituoleilla tai omissa aurinkotuoleissa. Tunnelma oli hilpeä, ja vaikka viiniä varmasti kului ei humalaisia näkynyt. Joku saattoi välillä levätä ja ottaa jopa pienet nokoset, mutta tunnelma pysyi hyvänä loppuun asti. Asuvalinnat olivat selkeät: naisilla hattu ja kesämekko (useinmmiten kukkamekko) ja miehillä pitkät shortsit ja t-paita tai kauluspaita ja hattu tietenkin. Tarjoilu loppui 17.30 ja bussit ajoivat festarivieraat kaupunkiin, jossa juhlat jatkuivat, joillakin varmaan aamupuoleen saakka.
 |
Tärkeässä osassa olivat nämä vesimiehet ja -naiset, jotka kulkivat alueelle laseja täyttäen. Siis vedellä.
Polkupyöräjuhlaa
Viimeiset kaksi päivää ajettiin polkupyörillä. Ensin kierrettiin Blenheimin jokireitit ja käytiin maastopyöräpuiston portilla. Puistoon meno oli päiväsaikaan kielletty metsäpalovaaran vuoksi. Käytiin kuitenkin kävelemässä, syötiin eväshedelmät ja juteltiin lampaille. Viimeisenä päivänä nostimme pyörät autoon ja menimme Pictoniin. Ajoimme rantaraittia hyvissä maisemissa.
|
 |
Iltapäivällä simpukat aasialaisella twistillä maistuivat hyvältä Pictonin satamassa!
|
 |
| Kuin pisteeksi iin päälle taivaalta löytyi Uuden Seelannin oma pilvi - se kuuluisa saniaisen lehti, joka löytyy mm. rygbyn edustusjoukkueiden pelipaidoista ja tietenkin myös meidän pikkurepuista. |
|
Kommentit
Lähetä kommentti