Pohjoisen paratiisi - Bay of Islands, Paihia ja Russell

"Melkein kuin Suomen kesäillassa ajaisi"- näin puhelemme kun ajamme kohti Bay Of Islandsia ja Paihiaa. Kello on kuusi maanantai-iltana. Toki maisemia hallitsevat lammaslaitumet ja kukkulat, mutta lämpötila ja väritys tuovat mieleen kuuman hellepäivän jälkeisen, suomalaisen kesäillan. Auton ikkunasta katsottuna kasvillisuus puolestaan muistuttaa vähän Välimeren tai Kanarian saarten kasvillisuutta: isoja lehtipuita, palmuja ja erilaisia "havupuita", paljon kukkivia kukkia tienposkessa... ollaan substrooppisella vyöhykkeellä, jossa talvellakin keskilämpötila on 10C-asteen tuntumassa. 

Siellä Bay of Islands pilkistää!

Bay of Islandsin alue on se tienoo, josta kaikki on saanut alkunsa. Täällä on maorien ja eurooppalaisten ensikohtaamiset käyty ja tänne ovat ensimmäiset eurooppalaiset, lähinnä englantilaiset lähetyssaarnaajat perustaneet asemansa 1800-luvulla. Ja kun sana kiiri miten hyvä paikka on elää, alkoi tulla muita eurooppalaisia - kauppiaita, puunhakkaajia, kaivostyöläisiä, rakentajia ja viljelijöitä. Täällä on myös kirjoitettu maorien ja kuningattaren edustajien välillä rauhansopimus, Waitangin sopimus. Täällä on Uuden Seelannin alku.

Kermamatkoista alkoi puolestaan alueen turismi: Fullerin perheen pieni laiva kuljetti ensin 1900-luvun alussa lahdella tavaroita, sitten postia ja sitten maitoa. Maidonhakureissuilla isä Fuller alkoi ottaa pientä maksua ihmisiltä, jotka halusivat käydä katsomassa lahden kauniita poukamia ja luontoa. Kun Fullerin perhe myi yrityksensä 60-luvulla, Fullerin perhe omisti jo 60 laivaa.

Tuloiltana chillailimme idyllisen Paihian laiturilla ja sen tuntumassa eli wharfilla. Paihian pieni keskusta oli tosi kiva. Muutama vuosi sitten parkkipaikka oli muutettu kauniiksi yleiseksi oleilu- ja istuskelupaikaksi:

Tässä tehdään warfilla toiminta- tai mainoselokuvaa. Tähtinä oli kaksi komeaa nuorta miestä, jotka olivat menossa pikaveneellä liitovarjoilemaan. Filmiryhmässä oli ainakin 10 henkilöa ja ottoja oli useampia. Yleisö häädettiin etäämmälle.

Miekkakala-kalastusmatkoja sai buukata warfilta. Ja paljon muitakin meriretkiä.

Hauska puhelinkoppi on kirjalainaamo. Lainaamosta löytyy paitsi englanninkielistä myös ruotsinkielistä kirjallisuutta.

Tiistaina Timo poti Auclandisssa äitynyttä flunssaa, ja lepo teki hyvää. Ehdotin jo lääkärissä käyntiä, mutta Buranalla ja C-vitamiinin voimalla mentiin. Reissun ensimmäinen varsinainen metsäkävelymme suuntautui koulun takaa lähtevälle School Trackille. Hyväkuntoinen polku oli kaunis; matka taittui aluksi sademetsässä ja sitten polku nousi nopeasti ylemmäs. Kaskaiden surina kuului tosi voimakkaana, ja lämmin oli. Jossain kohti tunnistimme tutun jäkälän! Reilun puolen tunnin päästä olimme ylhäällä näköalapaikalla, josta näkyi kauas lahdelle ja sen yli. 

School Trackin näköalapaikka

Keskiviikkona oli aika piipahtaa lahden toisella puolella, Russelissa. Siis kermamatkalle mekin! Kuuma päivä, vilvoittava merituuli pienellä lautalla, laiturilta veteen hyppivät pikkupojat, valkoisen pikkukylän ihanan rento ja laiska ilmapiiri - kenelläkään ei ollut kiire minnekään. Tuntui todellakin, että tämä taitaa olla paratiisi!

1800-luvulla rakennetussa talossa oli kiva ravintola, jossa söimme ulkona valtavien puiden varjossa.

Torstaina lähdimme sitten pidemmälle patikkaretkelle katsomaan läheisen Harurun putouksen. Itse putous oli ihan ok mutta varsinainen elämys tällä retkellä oli mangrove-metsän ylitys siltaa ja "pitkospuita" pitkin. Ihan mieletön kokemus!

Mangrove-metsän ylitys nousuveden aikaan!

Mangroven pitkospuut ja vesi oli niin kirkasta!

Harurun putous

Isoja puita oli tälläkin polulla.

Hauskoina pikkumuistoina mieleen jäivät myös Paihian kirjasto, joka oli kylän keskustassa, kirjastonhoitaja kuin suoraan elokuvasta ja  puistonhoitaja-pappa, joka näytti kasvimaan (school project) ja pihassa kasvavan vanhan kauripuun:

Kauniit maisemat ja rento ilmapiiri eivät pitäneet nälkää, vaan syödäkin piti. Tiistaina oli tarjolla kotiruokaa budjettimatkailijan tyyliin: lounaaksi tomaattikeittoa ja päivälliseksi munakas. Aamiaiset tietenkin teimme itse: pikakaurapuuroa, kanamunia, paahtoleipää ja hedelmiä. Toki valmiiseen pöytäänkin päästiin. Ensimmäisenä iltana söimme kunnon päivällisen intialais-thai Green-ravintolassa. Viimeisenä iltana ehdimme napata Local organic food-marketilta tpsi maistuvat meksikolaiset burritot ja nacholautasen! Russelissa sain parhaan kalalautasen ikinä! Ostereita maistoin ensimmäisen kerran.

Myös asuminen sujui lopulta hyvin, vaikka jouduimmekin vaihtamaan välillä kotia.

Saimme huoneiston aluksi kahdeksi yöksi Austria nimisestä motellista ihan keskustassa. Huoneen nimi oli Grats. Tuntui oikein eurooppalaiselta. Kun rinkat taas avattiin, tavara alkoi ihan kuin itsestään ottaa tilaa. Oikein kotoisaa! 

Toisen yön jäkeen eli keskiviikkona vaihdoimme motellia heti aamusta. Tulimme A´la Moanaan, keskustan motelli edelleen. Oikein kiva paikka tämäkin ja budjetun mukainen. 

Paihia oli huippupaikka! Ja olivat sen kyllä kiwitkin huomanneet, sillä yhteisö oli huomioitu ja  palkittu kahtena vuotena peräkkäin valtakunnan tasolla.

Mutta sitten tuli aika pakata reput ja matkata edelleen kohti pohjoisinta kärkeä, Cape Reingaa.