Kaksi viimeistä päivää vietimme värikkäässä Wellingtonissa.
Aamuvarhaisella oli tuttu tie ajella Bleinheimista Pictoniin ja kirjautuminen lautallekin oli jo tuttua.
 |
| Haikeat hyvästit: näkemiin Eteläsaari! |
Luovutimme auton pois jo heti ensimmäisenä päivänä, koska parkkipaikat olivat niin kallliita. Ja emmehän me olisi enää uskollista palvelijaa tarvinneetkaan. Asuntomme oli todella keskellä kaupungia - ei voi keskempänä olla. Ja meteli oli kyllä yölläkin sen mukainen.
 |
| Yhteinen aamiais- ja oleskeluhuone |
Nämä kaksi viimeistä päivää kuluivat kaupungilla kävellen, nähtävyyksiä katsellen ja kaupunkilaisten touhuja seuraillen. Satama-alueella, puistoissa ja ydinkeskustan muutamalla kädunpätkällä oli elämää, mitä seurata. Aika kului hyvin. Löysimme mm. vuorelle nousevan köysivaunun, Parlamenttitalon, opetusministeriön talon ja tietenkin kasvitieteellisen puutarhan. Taidetta oli tässäkin kaupungissa siroteltu ihmisten keskelle.
 |
| Paikallinen kirkkovenesoutu - harjoituksia oli ilmeisesti joka ilta. |
 |
| Ja harrastajia oli paljon, monen ikäisiä. |
 |
| Kaksi kulkuneuvoa laiturilla vierekkäin. Kummalla lähtisit? |
 |
| Matka ylös oli aivan liian lyhyt! Tulimmekin alas kävellen parin mutkan kautta. |
 |
| Wellingitonissa sataa usein, mutta meille sattui aurinkoiset päivät. |
 |
| Kadulta bongattua. |
 |
| Tällä pyörällä omistaja kuljetti vihreää syötävää ja/tai kasvien taimia. |
 |
Voihan kristallikruunun ripustaa myös puuhun!
|
Viimeinen kokonainen päivä kului lähes kokonaan Te Papa- museossa, jossa oli monta näyttelyä. Kunnioitimme maorien näyttelyä, jossa valokuvaus oli kielletty, mutta sotanäyttelyssä (uusiseelantilaiset sotilaat Turkin rintamalla maailmasodassa) oli yli kaksimetrisiä, eritäin vaikuttavia hahmoja:
 |
| Museon ulkopuolella oli vähän erilainen terrakotta-armeija. |
 |
Vielä yksi polku Wellingtonissa: puistopolku
|
Lentokentälle ajoimme bussilla, kun aikaa oli hyvin. Kulutimme viimeiset rahat ja odotimme koneen lähtöä. Ilmassa oli varmaan myös väsymystä, sillä aivot olivat niin täynnä asioita ja kokemuksia. Jos tällä kokemuksella ja tiedolla varaisimme lentoja, muutama lisäpäivä, ehkä viikko Uudessa Seelannissa olisi ollut hyvä. Nyt jäi näkemättä etelän etelä, vuonojen maa. Mutta kaikkea ei voi saada, kaikkea ei voi nähdä - elämä on. Kaikesta koetuksesta kiitollinen ja niin hyvillään. Tänne voisi vielä joskus hyvinkin palata. Toisaalta samaan aikaan myös jännitys kutkutti jossakin sielussa - ei muuta kuin koneeseen ja kohti uutta maata.
 |
| Lentokentällä kera Gandalfin - Kiitos Uusi-Seelanti ja näkemiin! Ja hyvää matkaa! |
Kommentit
Lähetä kommentti